Luonnoksia: tango, tanssi, ..
Saa lainata ja muutenkin käyttää vapaasti, kunhan EI mainitse lähdettä
Pääsiäisen viettoa Muinais-Suomessa . (2008)
Tarkoitukseni oli mennä katsomaan Oobuun, kun ruotukaveri oli rangaistuksena tekstareistaan uhattu pistää raahaamaan ristiä pitkin katuja. Onneksi sentään riitti, kun hän tavasi muutaman lauseen raamatusta lämpimissä kirkon sisätiloissa. Öksyin matkalla tapani mukaan ja päädyin Ruisrokkiin jatkoille. Tullessani kylpylän parkkipaikalta ulko-ovelle ajattelin, että pitäiskö heti palata hakemaan autosta jotain kättä pitempää mukaan kun ensimmäistä miestä siinä kärrättiin jo ambulanssiin. Miesväki oli tappelemaan tottuneen näköistä, tammenlehvät rinnassa. Kova jytä oli päällä. En meinannut sekaan sopia. Mirrit kaulassa joku huru-ukkoporukka soitteli humppaa ja valssia, taisi siinä olla joku tangokin seassa.
Kun valtion myöntämä hautausavun ennakko oli käynyt vähiin, niin ei ollut varaa ostaa tiskiltä mitään vaan piti veivata tanssilattian puolella koko ajan ja pika pikaa käydä siinä sivussa hörppäämässä raanasta vettä huusin puolella. Mutta ihan mukava ilta. Loppureippailuna sain kaivaa pirssin lumen alta, jotta pääsin ajamaan hankirallia takaisin kirkolle muiden tanssikohjojen kanssa.
Kun jalka jäi jotenkin vipattamaan, niin sunnuntaina eli pääsiäispäivänä piti vielä mennä Auran Nuortentalolle. Heitettyäni palttooni narikkaan, syöksyin salin puolelle. Mutta mitä, mitä, mitä?? Sama smokkiporukka oli taas lauteilla täälläkin. Vissiinkin tilanne on sen sorttinen, ettei Muinais-Suomesta löydy kuin yksi pumppu joka osaa soittaa tanssimusiikkia. Uteliaisuus heräsi sen verran, että piti oikein kysyä mitä ne olivat miehiään. Pomo kuulemma on sen kuuluisan laulajapojan isä, muut ovat enempi musiikin opettajia (vast.) ympäri Suomea. Pumppu käyttää nimeä Martti Metsäkedon orkesteri. Soittavat kuulemma parasta tanssimusiikkia, mitä maasta löytyy. On niin viimisen päälle tanssittavaa, että tanssija pystyy jopa istuttamaan kaikki Blunkankin koreografioiden askeleet iskuille.
Ilmestyi sinne toinenkin orkesteri - Taikakuu. Hätästä porukkaa. Mihin lie pojilla kiire. Äkkiseltään olisi luullut, että keikkapalkka on sidottu siihen miten nopeasti pystyy kunkin kappaleen soittamaan. Sellaista rallia harvoin kuulee ja näkee - onneksi.
Ihmistä oli kuin pipoo. MMo:n soittaessa tanssilattialla oli niin ahdasta, ettei sitten millään jalkaa meinannut saada mahtumaan edes partnerin jalkojen väliin. Taikakuun soittovuorolla puolestaan kahviossa jonossa etuiltiin ja istuinpaikoista tapeltiin tosissaan. Selvisi siis sekin miksi Taikakuu oli paikalla. Järjestäjät hykertelivät käsiään kuin entiset juuttaan papit pääsiäisenä. Että sellaista oli meno tois puol maailmaa.
Vetoomus musiikin tekijöille Koto 2008-01-02 0:55
Olen vähän vastakkaista mieltä Tricksterin kirjoittamaan joisain kohdissa.
Mielestäni iskelmä/tanssimusiikki on aika surkeassa jamassa tällä hetkellä verrattuna 60-70 luvuilla tehtyyn kotimaiseen musiikkituotantoon kaikin puolin.
Mielestäni on väärä tapa yrittää löytää hyviä sanoittajia/säveltäjiä/sovittajia/tuottajia rahan avulla. Ei ole mitään järkeä antaa uusille "sanoittajille" lisää radioaikaa/teostokorvauksia7yms. pelkästään sen takia, että he ovat uusia, mahdollisesti nousevia kykyjä sanoittajina. Kyllä hyvät, "oikeesti" hyvät musiikin tekijät varmasti kyvyillään nousevat tunnetuiksi ja hyvin ansaitseviksi, jos he "oikeesti" ovat hyviä kansan mielestä,(esim. Junnu,Juice,Gösta,Helismaa..)
Vexi Salmi sanoi jossain ohjelmassa hitin aikaan saamiseksi neljä eri aluetta, jotka pitää natsata biisin saamiseksi hitiksi:
1. Hyvä sävellys.
2. Hyvä sanoitus.
3. Hyvä solisti..(joita ei näin kaupallisena aikana iskelmäradiosta/yms. kanavilta kovinkaan usein kuule).
4. Hyvä sovitus.
Siinäpä ne hitin salaisuudet tiivistettynä, niin kuin muistan ne Vexin sanoneen.
"Oikeesti"...onkohan oikeesti hitti?, no se kai on jokaisen kuulijan itse päätettävissä.
Meille tuleville tykkimiehille aikoinaan Lappeenrannassa vääpeli opetti tykinkuulaan vaikuttavia voimia seuraavaan tapaan:
"Kuulaan vaikuttaa kolme voimaa: maan vetovoima, painovoima ja painaahan se kuulakin jotain."
--
--
- ( )
Ahkerasta tanssinetin lukemisesta huolimatta minulle on jäänyt talven jäljiltä kasapäin puoliavoimia kysymyksiä, joita yritän selvittää itselleni kesäseisokin aikana. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:
1) Miksi toisen orkesterin soittamana sama kappale sytyttää aivan eri tavalla kuin toisen?
2) Miksi nykyään tähden astuessa lavalle soiton painopiste yllättävän usein siirtyy pois tanssimusiikista (esimerkiksi iskelmämusiikkiin)?
3) Jos tanssireissun jälkeen tekee mieli haukkua maankuulu orkesteri ja kehua samaan hengenvetoon tuntematon lämmittelyorkesteri, niin pitäisikö mennä lääkäriin? (Onko pappi puolueellinen tai peräti jäävi, jos hän saarnassaan haukkuu paholaisen ja kehuu Jeesusta?)
4) Miksi levymusiikki ei ole korvannut kokonaan tanssiorkestereita? Levymusiikki kun monella tavalla on parempaa (korjailun jäljiltä paremmin kohdallaan ovat monesti esimerkiksi tahti, tempo, swingi, bauntsi jne.)?
5) Jos euroviisuissa esittämisen osuus on 90 % (vrt. Lord) ja loppu musiikin osuutta, niin mikä mahtaa olla tanssimusiikissa tämä suhde?
6) Paljonko euroviisuista on jäänyt lavalle tanssittavaa viime vuosilta?
7) Kuinka suuri painoarvo hyvän tanssiorkesterin ulkoisella olemuksella on suhteessa siihen, miten se valitsee ja soittaa kappaleensa? Ts. riittääkö että jokainen orkesterin jäsen osaa soittaa ja/tai että soittavat sopivia kappaleita.
8) Miksi kotona evään kanssa tulee tanssittua vähän jos lainkaan, vaikka olosuhteiden pitäisi olla ihanteelliset? On tilaa, hyvä parketti, tavattoman hyviä tanssilevyjä ja vaatetuskin voi olla mikä vain.
9) Miksi pitää lähteä kymmenien kilometrien päähän pettyäkseen taas kerran soittoon tai jauhostettuun lattiaan?
10) Mikä osa tansseihin menosta on näyttäytymistä (eli mennään edes/vain/myös näytille)?
11) Jos mennään vain tanssimaan, niin mennäänkö 100 %:sti vain tanssimaan, vai jätetäänkö huomaamatta tai vasiten sivu- ja takaovia raolleen? Onko sanonta vain tanssimaan samaa sarjaa kuin vähän raskaana?
12) Suhtautumisryhti antoi hyvän määrittelyn tungoksen ja
tunnelman erosta. Pitänee miettiä, mitkä seikat puolestaan tekevät tunnelmasta väentungoksen. Esimerkiksi jossakin kulkee se raja, jolloin tämä toteutuu.
Huomautan, että nämä kysymykset eivät ole suunnattu ketään vastaan ja ne eivät vaivaa minua niin paljon, että kokonaan menettäisin yöuneni.
Vastaus: Kysyvä harhailee Keskiäkäinen 2007-06-09 19:35
1)Vastaus löytyy akselilta rumpali-basisti, joista riippuu, miten kappale svengaa
2)Tähti on markinoimassa uusinta levyään/esiintymässä faneilleen
3)Ei, ellei ole kirvelyä. (On).
4)Levymusiikki on liian steriiliä. Eikä unohtaa sovi sirkeäsilmäisiä soittajapoikia ja -tyttöjä.
5)N. 15%
6)Vähän, mistä kiitos.
7)Ulkoisella olemuksella ei ole väliä, fiilis ja taito ratkaisee.
8)Fiilis ratkaisee tässäkin.
9)Väärin aseteltu kysymys.
10)Myös.
11)Jos joku sanoo menevänsä "vain tanssimaan", hänellä on hirveä haku päällä.
12)Oliko tässä kysymys?
*''***
Sunnuntainen Haikan lavan reissu Pirkanmaalle Pyhäjärven etelärannalle oli horjahtavan kirjanpitoni mukaan 15 vuoden ajalta 482. eri tanssipaikka. Haikan lava on paikka joka jää mieleen. Tanssilava luonnonkauniin niemen kärjessä kesäisenä iltana toi varmaan monelle muullekin mieleen, että juuri tällaiset ovat aidot suomalaiset lavatanssit. Haikean haitarin soiton korvasi Martti Metsäkedon orkesteri ja kuten arvata saattaa tupa oli täynnä. (Suhtautumisryhti varmaan ilmaisisi asian, että olipas tunnelmaa!)
Ihailtavan hienoa oli meno. Näytti siltä kuin Tampereen alueen kaikki tanssihuiput olisi pistetty yhtä aikaa tälle lavalle. Siellä näki miten pienessä tilassa taitavat tanssijat voivat pitää yllä kovaa menoa kolhimatta toisiaan. Esimerkiksi kun tanssipari näkee, mikä kuvio naapurilla on menossa, niin osaa antaa riittävän tilan siksi aikaa. Tanssitilan hyödyntäminen ja kuvioiden sopeuttaminen tilaan on oma taidelajinsa, minkä omaksuminen vie vuosia. Haikan lavalla eilen sai tuntumaa, miten tämä sopeuttaminen parhaimmillaan toimii.
Hauskaa oli, sammuin vasta viimeisten joukossa.
***'*
Vihreät Niityt Sain nyt vasta ensi kosketukseni Kiuruveden Vihreät Niityt jokavuotiseen tapahtumaan. Koska en ole noita konsertti-ihmisiä, niin olin jonkin verran ennakkoon varauksellinen. Estradin oheen oli laitettu tanssitila, joten kyllä siellä tanssiakin sai jos nyt ei yllin kyllin niin sopivasti. Tanssivajetta pääsi sitten täyttämään tapahtumaviikon jälkeen Iisalmen Kyllikinrannassa
Olin kuuntelemassa siellä myös Maarit Niiniluodon vetämää paneelia, jossa keskustelijoina olivat mm. Eino Grön, Jaska Mäkynen, Kauko Simonen ja Pasi Kaunisto. Paikallislehti otsikoi seuraavana päivänä Gröniä lainaten: Soittolistat pyllistävät yleisölle. Grön ja Mäkynen sanoivat kyllä sensurointirajaa hipoen, mitä mieltä he ovat suurten levy-yhtiöiden talutusnuorassa juoksevista radiokanavista, jotka antoivat naruttaa itseään hyväksymällä soittolistat. Jopa YLE meni halpaan eikä enää ihmisten aikaan kuule sen radiokanavilta tanssimusiikkia, ainoastaan lasten jumputusta. Sama maksettu kappale soi jopa kymmenkunta kertaa vuorokaudessa ja sadattuhannet täysin soittamattomat levyt makaavat esimerkiksi YLEn arkistoissa avaamattomina. Muualla maailmassa sentään aina löytää aikuiskanavan, jossa soitetaan paljon tuttuja, ikivihreitä tanssikappaleita, mutta Suomessa YLE yrittää epätoivon vimmalla tappaa tanssikulttuurin. Itselleni syntyi kysymys: Miksi? Miksi kulttuuri- ja terveysministeriöt eivät tee mitään? Eivät edes tutki tanssin mahdollisuuksia ja vaikutuksia. Miksi musiikin verorahat upotetaan lähes kokonaan turhanpäiväisiin rakennushankkeisiin ja kulttuurirasistisesti ulkomaiseen musaan kuten rockiin, oopperaan ja operettiin sekä balettiin. Tavallinen tanssikulttuuri ei saa mitään. Tasavertaisuusvaatimukseni on, että kaikkien lippujen hinnat oltava kustannusvaastaavia (ja avustukset jaetaan esimerkiksi kelan kautta suoraan lipunostajille).
Keskustelijat haastoivat suurta yleisöä painostamaan verovaroilla ylläpidettävää mediaa, jotta tanssimusiikki saisi sen osan lähetysajasta, joka sille kuuluu. Vain suuri yleisö pystyy vyörymään kapea-alaisten (tai sitten maksettujen) mediapomojen yli, jotta uuden sukupolven musiikkitottumukset suunnataan tanssillisuuteen. Tämä ei ole tietenkään kaikkien etu. Epätanssillisuus edesauttaa juottoloita. Niille on eduksi, jos väkeä on paljon pienessä tilassa, jossa ei mahdu kuin kittaamaan kaljaa. Sinne sopii nykyinen radiomusiikki. Onko tällä esimerkiksi kansanterveyteen pitkällä juoksulla merkitystä, sen saa jokainen päätellä itse. Oma lukunsa on musiikin tekijät.
Nyt kun digitaaliset radiokanavat tekevät tuloaan, on korkea aika toimia aktiivisesti, jotta saadaan edes joitain tanssimusiikkiin suuntautuneita tai erikoistuneita kanavia kuulolle. Jos yksikin tällainen suosittu kanava saadaan maahamme, niin muiden on pakko seurata perässä. Tanssinettiläiset ovat nyt kuninkaan tekijän asemassa. Ovatko esimerkiksi maaseudun kehittämiseen keskittyneet yhteisöt hyviä kanavia? Talkoot ja painostukset on aloitettava heti ja kaikki ideat on saatava esiin, jottei etsikkoaika mene ohi.
TANSSIPAIKOISTA
Saukonkallion heinäkuun ensimmäisenä ja viimeisenä maanantaina järjestetyt tanssit olivat myös minun mielestäni parhaat tämän kesän tanssit niin olosuhteiltaan kuin muutenkin (musiikki, lattia, tanssitila, yleisö, yleisjärjestely: +++++). Toivottavasti näistä tulee pysyvä perinne. Nämä tanssit täytyy tietää, niitä ei liiemmin mainosteta, mm. tämän palstan kautta ne pystyy kyllä selvittämään.
Heinäkuu on ollut minulla piirin laajentamisaikaa ainakin alueellisesti. Naapurivaara, joka on ollut pitkään tähtäimessäni, vihdoin toteutui. Onhan se huikaiseva paikka. Maisema ei siitä parane ja puitteet olivat hyvät. Tanssitilaa oli ruhtinaallisesti, erinomainen lattia, taitava tanssiyleisö ja jos vielä Martti Metsäkedon orkesteri oli kahvoissa, niin voiko muuta enää nurista kuin, että kyllä se voimatkin vei.
Iisalmen Kyllikinrantaa ei tietenkään voinut jättää väliin, kun sain ensi kosketukseni Kiuruveden Vihreät Niityt jokavuotiseen tapahtumaan. Koska en ole noita konsertti-ihmisiä, niin olin jonkin verran ennakkoon varauksellinen. Estradin oheen oli laitettu tanssitila, joten kyllä siellä tanssiakin sai jos nyt ei yllin kyllin niin sopivasti.
Onhan tässä, eritoten Metsäkedon ja Johanna Pakosen tahdittamana, näitä lähialueitakin tullut kierreltyä Iitin Saukonkallion lisäksi, Korian Kallioniemeä, Marttilan Laurilan lavaa ja Vantaan Pavia. Kallioniemessä sai ihailla loistavia pyörötuolitanssijoita.
Toivottavasti vanhat silmät ovat väärässä, kun ne antavat sen kuvan, että täällä pääkaupunkiseudulla on selvästi huonompi tanssitaidon taso, kuin kaukana maakunnissa. Näin ei ollut mielestäni ennen. Olemmeko me täällä etelässä sammaloituneet, vai ovatko liika radiomusiikin kuuntelu ja kaljakuppilat vieneet tanssihalut ja -taidot mennessään. Tarttis varmaan ryhdistäytyä muidenkin kuin itseni. Kysymys näyttää olevan siis siitä, että pääkaupunkiseudulla tanssitarjonta on pienentynyt siinä määrin, että se on jo nyt vaikuttanut yleisen tanssitaidon tason alenemiseen. Onneksi nostomies Niska kohta nostaa kohta sitäkin.
Taivalkunnan Beat oli uskollinen nimelleen ja soitti biittiä ja vain biittiä; se mielikuva minulle jäi kahviosta päin katsottuna. Suosittelen lämpimästi tätä orkesteria niille, jotka beat musiikin mukaan haluavat tanssia.
Kotisivulle takaisin , .. Tanssi, lavatanssi, Jos tanssinet tangoa