Myyntikirje Tomy 2007-11-20 23:22
"OPI LAVATANSSIJOIDEN TARKIMMIN VARJELLUT SALAISUUDET 3-TUNNISSA!"Jos olet aina halunnut tietää mikä tekee Åken näköisestä miehestä himoitun nuorten naisten silmissä, tämä kurssi on sinulle. Opi vanhojen lavakettujen tarkimmin varjellut salaisuudet 3-tunnissa. Vie naista vakuuttavasti kuin Osuuspankin mainoksessa tietämättä edes mistä tanssilajista on kyse! Bonuksena lavakonkarin tyyliopas, jolla saat tytön kuin tytön polvet notkumaan.
100 % tyytyväisyystakuu! Jos flaksi ei tämän kurssin jälkeen lavalla käy, saat rahasi takaisin.
Myrskylyhty valaisi nuotiota (la 23.2.8)
Taitaa olla vuosia siitä kun viimeksi on tullut käytyä tansseissa kehä 3:lta noin 15 km pohjoiseen Hämeenlinnan suuntaan. En edes enää itsekään muista millä syillä olen jättänyt ko. paikan väliin. Nyt piti vasiten käydä katsomassa, kun Mäkeläisen ja Nuotion päälle on toisilla palstoilla roiskittu kultaa ja mirhaa.
Tanssijan kannalta molemmilla kappalevalinnat olivat ainakin alussa syvältä. Kun täyttää alkusettinsä epämääräisillä omilla radioiskelmillään, niin saa varmasti tanssikansan otsan rypistymään. Jos niitä nyt täytyy välttämättä mainostaa, niin kannattaisi siirtää ne edes pikkutunneille. Nytkin monet tanssimaan tulleet lähtevät nostelemaan, kun parin ensimmäisen tunnin aikana soitettiin enempi nopeeta iskelmämusiikkia.
Vanhahkot ohjelmistolupaukset eräällä palstalla liputtivat seuraavaa:
Arto Nuotio: foxtrot, tango, samba, cha cha cha; ei vakio-ohjelmistossa: valssi, hidas valssi, humppa, jenkka, polkka, masurkka, jive, rumba.
Mikko Mäkeläinen ja Myrskylyhty: foxtrot, hidas valssi, jive, bugg, boogie woogie; ei vakio-ohjelmistossa: tango, valssi, humppa, jenkka, polkka, masurkka, samba, rumba, cha cha cha .
Nuotion orkesteri aloitti musisoinnin. Kiire oli pojilla kova. Muutamat kilpatanssitaustaisilta näyttävät nuoret sentään ehtivät juuri ja juuri ottamaan joka iskun päälle askeleen. Tällaiset hitaammat pääsivät sopivaan tanssirytmiin askel ja tahti - systeemillä. Itse laulutähden ollessa mukana ei vauhti juuri hellittänyt paitsi parin valssin ja suomalaisen tangon kohdalla, ne olivat minulle kohdallaan. Ohjelma on ainakin siltä osin muuttunut, että humppaa ja valssia tuli vähintään tarpeeksi ja lisäksi cha chaa muistutti enemmän humppaa kuin chahaata, mutta sopi hyvin valtaosan tyyliin.
MMM:ä olin kuullut viimeksi silloin, kun MM vielä oli mukana kaikilla seteillä. Nyt tähteys on näemmä vienyt hänet pois ainakin aloitussetiltä. Pari tangoa MM säesti ja lauloi todella hyvin. Muista kappaleista ei pitäisi sanoa mitään, mutta kun ei saa pidettyä näppäimistöä kurissa. Oli yllättävän monta kappaleparia, josta en saanut mitään selvää, mihin tanssilajiin ko. musiikki kuuluu. Onneksi erään pelasti tuttavapariskunta, jolta pääsin kysäisemään. Jotenkin tuli olo, ettei minua pelasta enää mitkään tanssikurssit, loppu häämöttää jo lähellä!
Lähemmäksi puolta yötä jaksoin taapertaa. Siihen mennessä ei tarvinnut kärsiä esim. rumban, samban, argentiinalaisen tangon inhottavista sävelistä ja cha chaakin oli onneksi enempi humppaa eikä lattaria, vaikka niin kuulutuksissa uhattiin. Masurkan polkkapuoli minulta menee yleensä hyssyttelyksi, joten hyvä ettei tarvinnut nolata itseään kun sitä ei kerran soitettu.
Etäältä näin erään nostomiehen liehuvan lattialla. Ajatteli varmaan mielessään, että olispa täällä nyt oma pumppu niin sais tanssimusiikkia - ehkä arvaukseni on väärä.
Lataa ja varmista! (19.2.08)
Muonitustarkastajana oli minun palvelusvuosieni aikana Pääesikunnassa legendaarinen tarinoitsija Annikki Schauman. Hänen kahvipöytäjutuistaan muistelen, että hernekeiton tulo ruokavalioomme juontaa katolisten ruotsalaisten ensimmäisiin ryöstöretkiin maahamme. Ennen perjantain paastopäivää piti olla tuhtia sapuskaa rosvoillakin. Ruotumiesten välityksellä 500 vuotta myöhemmin alkoi rokka levitä siviiliväestön parissa muutoinkin kuin perushajuna. Pannukakun syntyjä syviä en tähän hätään muista, mutta totuutta liikaa tärvelemättä minusta Humppiksen hyvää tarinaa "alkuviikon yhteenvedosta" voi varmaan venyttää pitkälle historiaan.
Vahvaa keskustelua 90-luvulla käytiin siitä, kestääkö nykynuorison hampurilaisvatsat enää viikoittaista hernekeitto- ja pannariannosta. Terveys- ja "hööki" –porukka väittelivät useinkin naama punaisena ruuansulatuksen ja perinteiden arvostuksen ristiriidasta keskuspaviljonkin ruokalassa torstaisin.
Tähän lopuksi tarina AS:n anopista 50-luvun taitteen tienoilta.
Pirteä mummo ajeli Helsingissä ylinopeutta. Poliisi totesi tämän, kirjasi rekisterinumeron ja kutsu tuli aikanaan kamarille.
Poliisi kysyi hurjastelijalta, että onko häntä aikaisemmin kuulusteltu, johon tämä totuudenmukaisesti vastasi,
että on kerran. – Milloin? – No sen jälkeen kun veljeni ampui Bobrikovin.
(Tarinan jatkon mukaan itsemurhaterroristin rötöstelijä-siskon kuulustelu päättyi siihen ja hän pääsi sillä kertaa suullisella huomautuksella.)
PS: http://fi.wikipedia.org/wiki/Eugen_Schauman
Schaumanin rooli historiassa jakaa kuitenkin mielipiteitä. Kesällä 2004, jolloin Bobrikovin murhasta oli kulunut sata vuotta, pääministeri Matti Vanhanen tuomitsi teon ja nimitti Schaumania terroristiksi. Hänen mukaansa Bobrikovin murhan kaltaisia tapahtumia ei ole soveliasta juhlia terrorismin vastaisen sodan aikakautena. Lausunnosta heräsi tuolloin keskustelu, jossa Matti Vanhasen kanssa samaa mieltä oli myös rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen amanuenssi Unto Vesa.
NIIN ETTÄ SILLEEN!
Ei todellakaan millään pahalla, hyvät herrat =)
------------------------------
Jumala oli viimeistelemässä Aatamia ja Eevaa. - Vielä kaksi asiaa
puuttuu, sitten olette valmiit, Jumala sanoi.- Mitkä ne ovat? Aatami ja Eeva
kysyivät.
Ensimmäinen on pippeli.. - Minäminäminä!!! hihkui Aatami heti ja sai
pippelin... Hän hypisteli ja venytteli haltioissaan elintään, juoksenteli ja hyppeli
pippeli heiluen pusikoiden läpi, virtsasi kaaria ja ympyröitä eikä ollut
ollenkaan saada tarpeekseen uudesta ja ihmeellisestä pippelistään.
Eeva nojaili puun kylkeen ja katseli pitkästyneenä Aatamin ilakointia.
Lopulta hän kääntyi Jumalan puoleen:
- Mikä se toinen asia on?
- Aivot, Eevaseni, aivot!
Ämmälä 4.1.08 k-pia päiväkirja:
Mieleeni nousee muuan kertomus professorista, joka osoitti oppilailleen "täyden" suhteellisuuden. Hän otti ison lasimaljan ja täytti sen reunojaan myöten nyrkinkokoisilla kivillä. Kysyi stten, onko malja nyt täysi. Oppilaat vastasivat, että on. Professori otti sitten kannuun soraa, ja kaatoi sitä kivien väliin niin paljon kuin sinne mahtui. Jälleen kysymys: onko malja NYT täysi? Oppilaat alkoivat epäröidä. Professori jatkoi vielä: hän otti kannuun hienon hienoa hiekkaa, jota mahtui sorakivien väliin vielä hyvä määrä. Joko nyt oli malja täysi? Oppilaat alkoivat uskoa, että jo sen täytyi olla. Mutta vielä kaatoi professori maljaan kannusta vettä, kunnes reunat alkoivat vuotaa yli.
* * Ja tarinan opetus: kun aloitat elämäsi täyttämisen isoilla, tärkeillä asioilla, mahtuu joukkoon lopulta paljon pienempiäkin, mutta tärkeimmät ovat koko ajan mukana. Mutta jos täytät elämäsi vain pikkuasioilla, et koskaan saa mahtumaan isoimpia ja tärkeimpiä joukkoon. Ja silloin ei auta muu kuin tyhjentää malja kokonaan ja aloittaa täyttäminen alusta.
S. Niinistö 27.11.07 Iltasanomat Tuntemattomasta sotilaasta: "- En sanoisi ohjaajan signaaleja ristiriitaisiksi, mutta eivät ne ole aivan johdonmukaisen selkeitäkään."
Onko nimimerkki juridinen henkilö? Ymmärtäisin, että lain mukaan vain juridinen henkilö voi nostaa kanteen itseensä kohdistuvasta kunnianloukkauksesta.
Höperö:
Kävin katsomassa viimetorstaina (20.12.07) Tuntemattoman sotilaan kansallisteatterissa. Tulee varmaan olemaan menestys lähitulevaisuudessa (niin vähän me vanhat pi***t ymmärsimme sanoman esittämistavasta ja emme helpolla pysty sulattamaan sitä).
Väliajalla tapasin entisen työtoverini, joka kertoi muutama tunti sitten päässeensä kenraalikuntaan. Onnittelujeni lomassa ehdin kysyä mielipidettä esityksestä ja vastaus oli vähän seuraavan sorttinen: tommostahan se oli teekkariaikanakin.
Ei voi kieltää etteikö sodan hulluutta tuotu taitavasti esille varsinkin ennen taukoa. Loppu oli rakennettu sen verran eri tyylillä, että minulta ote hieman lipsui. Yhtyisin tältä osin pj S. Niinistön lausumaan eräässä iltalehdessä, että jossei ristiriitainen niin ei kovin johdonmukainenkaan.
Useat näyttelijäsuoritukset olivat ylivertaisia, jos uskaltaisin sanoa niin sanoisin, että melkein menivät E. Laineen ohjaaman teoksen ohi.
La 16.2.8 Teeriharju
Someron Teeriharju sijaitsee sopivan keskellä Lounais-Suomea, jotta sinne pääsee kivasti joka suunnalta. Ehdottoman väärä ajatus on se, että sinne on pitkä matka joka suunnasta.
Matkan pituus on kovin suhteellinen käsite itse kullekin. Itsekseni aatostelen, että jos Martti Metsäkedon orkesteri soittaa alle 200 km:n säteellä, niin ko. paikkaan on lyhyt matka. Jos esimerkiksi joku Pietarin Nostomiesten Pumppu soittaa yli 50 km:n etäisyydellä, niin köyhä eläkeläinen harkitsee pitkään säästääkö bensaa eikä lisää ilman CO2-pitoisuuutta.
Teeriharjulla on yksi Etelä-Suomen parhaista tanssilattioista, etten sanoisi paras sen jälkeen kun Kirkkonummen Tanssipalatsi lopetti toimintansa yli 10 vuotta sitten.
Väittivät jotkut paikalla olleet, että syksy ja mennyt talvi oli ollut myytyjen lippujen lukumäärällä mitattuna turhan rauhallinen ja että jos joka kerta olisi ollut yhtä paljon kuin nyt lauantaina, niin seuran ynnäpuolen tilit pursuaisivat ylijäämästä. MMo veti siis hyvin tanssivaa porukkaa paikalle, vaikka se oli ainoa orkesteri ja lippu maksoi narikan kanssa 13 €. Ovimieskin näytti repivän liput ovella eikä kerännyt niitä siistiin pinoon, niin kuin jossain päin etelää kuuluu olevan tapana. Hinta laatusuhde lauantaina tyydytti sekä järjestäjää että tanssiyleisöä. Näin ei vain ole aina joka paikassa.
Ehdoton käsitykseni lienee edelleen se, että monipuolista oikeata tanssimusiikkia soittavat orkesterit vetävät pitkässä juoksussa paremmin väkeä ja tuovat talolle enemmän rahaa kuin kalliit tähdenlennot konsertteineen, joiden viime mainittujen kannattavuus edellyttää suurta määrää juovaa porukkaa paikalle.
Tanssifilosofian teesejä
1. Ihminen oppii kuuntelemaan musiikkia ennen kuin oppii ymmärtämään puhetta tai puhumaan. (Vrt. alle 1 v vauvalla pylly keikkuu musiikin tahdissa ja suu on messingillä kun tulee rytmimusaa)
2. Ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Tanssi jos mikään täyttää nämä vaatimukset.
3. Ihminen tarvitsee liikuntaa pysyäkseen terveenä pitempään. Itse kun en ole harrastanut 20 viime vuoden aikana oikeastaan muuta liikuntaa kuin lavatansseja ja silti intin kuntotesteissä skaala loppui yläpäästä, niin kyllä kai se jotain todistaa tanssimisen vaikutuksesta kuntoon.
4. Miksi 1800-luvun popmusiikkiin (klassinen, ooppera) uhrataan vielä nykyäänkin valtaosa kulttuurirahoista, kun se ei tuota kuin pienelle murto-osalle eliittiväestöä henkis-fyysistä tyydytystä tai hyötyä suhteutettuna tanssimusiikkiin ja sen yhteiskuntaa edistäviin aspekteihin.
Vaikka näitä teesejä ei nyt tullut enempää tällä kertaa kirjoitettua, niin näistäkin voi jonkun sanan repostella. Ensinnäkin ooppera- ja musiikkitalohankkeet voisi yksityistää. Yksityistettiinhän Fortum ja Nestekin ilman mitään aitoja perusteita. Jos ooppera ja klassinen musiikki sen vuoksi maastamme kuolevat, niin sitten ne kuolevat Jumalan tahdosta. Kyllä sitä lajia mannaa maailmalta vielä löytyy ja lentokoneet kulkevat (jos Finskiä ei oteta lukuun). Olkoot perinteiden vaalijoina esimerkiksi Italia, Ranska ja Saksa. Meillä säästyneet kulttuurirahat voidaan suunnata sitten tulevaisuuteen ei menneisyyteen - esimerkiksi monia kulttuuri- ym. tarpeita tyydyttävään lavatanssikulttuuriin.
Pöhötautia sairastava korkeakulttuuri ei koskaan parane millään rahalla. Sama juttu kuin jos yli satavuotiaalta vanhukselta, joka on ollut toistakymmentä vuotta koomassa, otetaan vihdoin viimein letkut irti ja siirrytään luonnonmukaiseen saattohoitoon. Luonnonvalinnan mukaisesti hyvät jutut säilyvät itseellisesti elossa huonot kuolevat pois. Yksipuolisilla yhteiskunnan tukitoimilla vääristetään eri kulttuurien elinympäristöä, jolloin elinvoimaiset kulttuurit, tässä tapauksessa erityisesti lavatanssi, joutuvat epäoikeutettuun ja syrjittyyn asemaan.
Lavatanssin saama valtiontuki myytyä lippua kohti tuskin yltää samaan mitä oopperalipun tai teatterilipun ostaja nauttii. Kohderyhmänä lavatanssijat ovat sorretussa asemassa suhteessa ooppera/teatteriyleisöön. Johtuuko tämä plutokratiasta vai mistä? Meidän silmille heitetään vedet, jos sanotaan, että sivistyneessä maassa täytyy olla ooppera, kansallisteatteri jne. Hämäystä kaikki tyystin.
-S-
* * * * . * * * *
Järvenpään Tanssikeskuksessa MMo
Tässä oli päässyt selvästi syntymään tanssivajetta niin korvien väliin kuin muutoinkin, kun ei kolmeen viikkoon ole päässyt mieleisiinsä lavatansseihin. Ravintolatansseissa kyllä on tullut piipahdettua noin niin kuin harvakseeltaan, mutta ne ovat kuitenkin erilaisia kuin oikeat lavat.
Em. vajetta oli ilmeisesti kertynyt muillekin, koska eilen (pe 4.1.8 ) vähän ennen klo 20 ei enää tahtonut millään ilveellä löytää parkkipaikkaa Järvenpään Tanssikeskuksen nurkilta. Seppo ja Liisa ovat panostaneet tämän kevään viikonloppuisin vain perjantai- ja sunnuntaitansseihin. Yhden orkesterin systeemi näyttää ainakin eilisen perusteella toimivan loistavasti. Martti Metsäkedon orkesteri minun silmilläni katsottuna veti tuvan täyteen. Jos näin jatkuu niin a vot!
Tanssiva yleisö ja erityisesti nuorempi sellainen on selvästi ottanut MMo:n omakseen. Yhtenä syynä tähän varmaan on se, ettei ko. orkesteri väheksy lattareita niin kuin monet pintaorkesterit tekevät vanhempaa ja suuriäänisempää tanssiporukkaa miellyttääkseen. Seppo ja Liisa ovat tämän huomanneet samoin kuin sen, että nuorempi väki kuitenkin tuo suuremman osan liikevaihdosta. Varmaan tämän vuoksi he ovat varanneet MMo:n kalenterista melkoisen siivun tälle vuodelle. Mikäpä sen mukavampaa minulle!
(PS. Tanssifilosofian teesien 4-kohdan kirjoitusvirheitä olen korjaillut kotisivullani.)
Vetoomus musiikin tekijöille Koto 2008-01-02 0:55
Olen vähän vastakkaista mieltä Tricksterin kirjoittamaan joisain kohdissa.
Mielestäni iskelmä/tanssimusiikki on aika surkeassa jamassa tällä hetkellä verrattuna 60-70 luvuilla tehtyyn kotimaiseen musiikkituotantoon kaikin puolin.
Mielestäni on väärä tapa yrittää löytää hyviä sanoittajia/säveltäjiä/sovittajia/tuottajia rahan avulla. Ei ole mitään järkeä antaa uusille "sanoittajille" lisää radioaikaa/teostokorvauksia7yms. pelkästään sen takia, että he ovat uusia, mahdollisesti nousevia kykyjä sanoittajina. Kyllä hyvät, "oikeesti" hyvät musiikin tekijät varmasti kyvyillään nousevat tunnetuiksi ja hyvin ansaitseviksi, jos he "oikeesti" ovat hyviä kansan mielestä,(esim. Junnu,Juice,Gösta,Helismaa..)
Vexi Salmi sanoi jossain ohjelmassa hitin aikaan saamiseksi neljä eri aluetta, jotka pitää natsata biisin saamiseksi hitiksi:
1. Hyvä sävellys.
2. Hyvä sanoitus.
3. Hyvä solisti..(joita ei näin kaupallisena aikana iskelmäradiosta/yms. kanavilta kovinkaan usein kuule).
4. Hyvä sovitus.
Siinäpä ne hitin salaisuudet tiivistettynä, niin kuin muistan ne Vexin sanoneen.
"Oikeesti"...onkohan oikeesti hitti?, no se kai on jokaisen kuulijan itse päätettävissä.
Meille tuleville tykkimiehille aikoinaan Lappeenrannassa vääpeli opetti tykinkuulaan vaikuttavia voimia seuraavaan tapaan:
"Kuulaan vaikuttaa kolme voimaa: maan vetovoima, painovoima ja painaahan se kuulakin jotain."
--
--
- ( )
Ahkerasta tanssinetin lukemisesta huolimatta minulle on jäänyt talven jäljiltä kasapäin puoliavoimia kysymyksiä, joita yritän selvittää itselleni kesäseisokin aikana. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:
1) Miksi toisen orkesterin soittamana sama kappale sytyttää aivan eri tavalla kuin toisen?
2) Miksi nykyään tähden astuessa lavalle soiton painopiste yllättävän usein siirtyy pois tanssimusiikista (esimerkiksi iskelmämusiikkiin)?
3) Jos tanssireissun jälkeen tekee mieli haukkua maankuulu orkesteri ja kehua samaan hengenvetoon tuntematon lämmittelyorkesteri, niin pitäisikö mennä lääkäriin? (Onko pappi puolueellinen tai peräti jäävi, jos hän saarnassaan haukkuu paholaisen ja kehuu Jeesusta?)
4) Miksi levymusiikki ei ole korvannut kokonaan tanssiorkestereita? Levymusiikki kun monella tavalla on parempaa (korjailun jäljiltä paremmin kohdallaan ovat monesti esimerkiksi tahti, tempo, swingi, bauntsi jne.)?
5) Jos euroviisuissa esittämisen osuus on 90 % (vrt. Lord) ja loppu musiikin osuutta, niin mikä mahtaa olla tanssimusiikissa tämä suhde?
6) Paljonko euroviisuista on jäänyt lavalle tanssittavaa viime vuosilta?
7) Kuinka suuri painoarvo hyvän tanssiorkesterin ulkoisella olemuksella on suhteessa siihen, miten se valitsee ja soittaa kappaleensa? Ts. riittääkö että jokainen orkesterin jäsen osaa soittaa ja/tai että soittavat sopivia kappaleita.
8) Miksi kotona evään kanssa tulee tanssittua vähän jos lainkaan, vaikka olosuhteiden pitäisi olla ihanteelliset? On tilaa, hyvä parketti, tavattoman hyviä tanssilevyjä ja vaatetuskin voi olla mikä vain.
9) Miksi pitää lähteä kymmenien kilometrien päähän pettyäkseen taas kerran soittoon tai jauhostettuun lattiaan?
10) Mikä osa tansseihin menosta on näyttäytymistä (eli mennään edes/vain/myös näytille)?
11) Jos mennään vain tanssimaan, niin mennäänkö 100 %:sti vain tanssimaan, vai jätetäänkö huomaamatta tai vasiten sivu- ja takaovia raolleen? Onko sanonta vain tanssimaan samaa sarjaa kuin vähän raskaana?
12) Suhtautumisryhti antoi hyvän määrittelyn tungoksen ja
tunnelman erosta. Pitänee miettiä, mitkä seikat puolestaan tekevät tunnelmasta väentungoksen. Esimerkiksi jossakin kulkee se raja, jolloin tämä toteutuu.
Huomautan, että nämä kysymykset eivät ole suunnattu ketään vastaan ja ne eivät vaivaa minua niin paljon, että kokonaan menettäisin yöuneni.
Vastaus: Kysyvä harhailee Keskiäkäinen 2007-06-09 19:35
1)Vastaus löytyy akselilta rumpali-basisti, joista riippuu, miten kappale svengaa
2)Tähti on markinoimassa uusinta levyään/esiintymässä faneilleen
3)Ei, ellei ole kirvelyä. (On).
4)Levymusiikki on liian steriiliä. Eikä unohtaa sovi sirkeäsilmäisiä soittajapoikia ja -tyttöjä.
5)N. 15%
6)Vähän, mistä kiitos.
7)Ulkoisella olemuksella ei ole väliä, fiilis ja taito ratkaisee.
8)Fiilis ratkaisee tässäkin.
9)Väärin aseteltu kysymys.
10)Myös.
11)Jos joku sanoo menevänsä "vain tanssimaan", hänellä on hirveä haku päällä.
12)Oliko tässä kysymys?
*''***
Sunnuntainen Haikan lavan reissu Pirkanmaalle Pyhäjärven etelärannalle oli horjahtavan kirjanpitoni mukaan 15 vuoden ajalta 482. eri tanssipaikka. Haikan lava on paikka joka jää mieleen. Tanssilava luonnonkauniin niemen kärjessä kesäisenä iltana toi varmaan monelle muullekin mieleen, että juuri tällaiset ovat aidot suomalaiset lavatanssit. Haikean haitarin soiton korvasi Martti Metsäkedon orkesteri ja kuten arvata saattaa tupa oli täynnä. (Suhtautumisryhti varmaan ilmaisisi asian, että olipas tunnelmaa!)
Ihailtavan hienoa oli meno. Näytti siltä kuin Tampereen alueen kaikki tanssihuiput olisi pistetty yhtä aikaa tälle lavalle. Siellä näki miten pienessä tilassa taitavat tanssijat voivat pitää yllä kovaa menoa kolhimatta toisiaan. Esimerkiksi kun tanssipari näkee, mikä kuvio naapurilla on menossa, niin osaa antaa riittävän tilan siksi aikaa. Tanssitilan hyödyntäminen ja kuvioiden sopeuttaminen tilaan on oma taidelajinsa, minkä omaksuminen vie vuosia. Haikan lavalla eilen sai tuntumaa, miten tämä sopeuttaminen parhaimmillaan toimii.
Hauskaa oli, sammuin vasta viimeisten joukossa.
***'*
Vihreät Niityt Sain nyt vasta ensi kosketukseni Kiuruveden Vihreät Niityt jokavuotiseen tapahtumaan. Koska en ole noita konsertti-ihmisiä, niin olin jonkin verran ennakkoon varauksellinen. Estradin oheen oli laitettu tanssitila, joten kyllä siellä tanssiakin sai jos nyt ei yllin kyllin niin sopivasti. Tanssivajetta pääsi sitten täyttämään tapahtumaviikon jälkeen Iisalmen Kyllikinrannassa
Olin kuuntelemassa siellä myös Maarit Niiniluodon vetämää paneelia, jossa keskustelijoina olivat mm. Eino Grön, Jaska Mäkynen, Kauko Simonen ja Pasi Kaunisto. Paikallislehti otsikoi seuraavana päivänä Gröniä lainaten: Soittolistat pyllistävät yleisölle. Grön ja Mäkynen sanoivat kyllä sensurointirajaa hipoen, mitä mieltä he ovat suurten levy-yhtiöiden talutusnuorassa juoksevista radiokanavista, jotka antoivat naruttaa itseään hyväksymällä soittolistat. Jopa YLE meni halpaan eikä enää ihmisten aikaan kuule sen radiokanavilta tanssimusiikkia, ainoastaan lasten jumputusta. Sama maksettu kappale soi jopa kymmenkunta kertaa vuorokaudessa ja sadattuhannet täysin soittamattomat levyt makaavat esimerkiksi YLEn arkistoissa avaamattomina. Muualla maailmassa sentään aina löytää aikuiskanavan, jossa soitetaan paljon tuttuja, ikivihreitä tanssikappaleita, mutta Suomessa YLE yrittää epätoivon vimmalla tappaa tanssikulttuurin. Itselleni syntyi kysymys: Miksi? Miksi kulttuuri- ja terveysministeriöt eivät tee mitään? Eivät edes tutki tanssin mahdollisuuksia ja vaikutuksia. Miksi musiikin verorahat upotetaan lähes kokonaan turhanpäiväisiin rakennushankkeisiin ja kulttuurirasistisesti ulkomaiseen musaan kuten rockiin, oopperaan ja operettiin sekä balettiin. Tavallinen tanssikulttuuri ei saa mitään. Tasavertaisuusvaatimukseni on, että kaikkien lippujen hinnat oltava kustannusvaastaavia (ja avustukset jaetaan esimerkiksi kelan kautta suoraan lipunostajille).
Keskustelijat haastoivat suurta yleisöä painostamaan verovaroilla ylläpidettävää mediaa, jotta tanssimusiikki saisi sen osan lähetysajasta, joka sille kuuluu. Vain suuri yleisö pystyy vyörymään kapea-alaisten (tai sitten maksettujen) mediapomojen yli, jotta uuden sukupolven musiikkitottumukset suunnataan tanssillisuuteen. Tämä ei ole tietenkään kaikkien etu. Epätanssillisuus edesauttaa juottoloita. Niille on eduksi, jos väkeä on paljon pienessä tilassa, jossa ei mahdu kuin kittaamaan kaljaa. Sinne sopii nykyinen radiomusiikki. Onko tällä esimerkiksi kansanterveyteen pitkällä juoksulla merkitystä, sen saa jokainen päätellä itse. Oma lukunsa on musiikin tekijät.
Nyt kun digitaaliset radiokanavat tekevät tuloaan, on korkea aika toimia aktiivisesti, jotta saadaan edes joitain tanssimusiikkiin suuntautuneita tai erikoistuneita kanavia kuulolle. Jos yksikin tällainen suosittu kanava saadaan maahamme, niin muiden on pakko seurata perässä. Tanssinettiläiset ovat nyt kuninkaan tekijän asemassa. Ovatko esimerkiksi maaseudun kehittämiseen keskittyneet yhteisöt hyviä kanavia? Talkoot ja painostukset on aloitettava heti ja kaikki ideat on saatava esiin, jottei etsikkoaika mene ohi.
TANSSIPAIKOISTA
Saukonkallion heinäkuun ensimmäisenä ja viimeisenä maanantaina järjestetyt tanssit olivat myös minun mielestäni parhaat tämän kesän tanssit niin olosuhteiltaan kuin muutenkin (musiikki, lattia, tanssitila, yleisö, yleisjärjestely: +++++). Toivottavasti näistä tulee pysyvä perinne. Nämä tanssit täytyy tietää, niitä ei liiemmin mainosteta, mm. tämän palstan kautta ne pystyy kyllä selvittämään.
Heinäkuu on ollut minulla piirin laajentamisaikaa ainakin alueellisesti. Naapurivaara, joka on ollut pitkään tähtäimessäni, vihdoin toteutui. Onhan se huikaiseva paikka. Maisema ei siitä parane ja puitteet olivat hyvät. Tanssitilaa oli ruhtinaallisesti, erinomainen lattia, taitava tanssiyleisö ja jos vielä Martti Metsäkedon orkesteri oli kahvoissa, niin voiko muuta enää nurista kuin, että kyllä se voimatkin vei.
Iisalmen Kyllikinrantaa ei tietenkään voinut jättää väliin, kun sain ensi kosketukseni Kiuruveden Vihreät Niityt jokavuotiseen tapahtumaan. Koska en ole noita konsertti-ihmisiä, niin olin jonkin verran ennakkoon varauksellinen. Estradin oheen oli laitettu tanssitila, joten kyllä siellä tanssiakin sai jos nyt ei yllin kyllin niin sopivasti.
Onhan tässä, eritoten Metsäkedon ja Johanna Pakosen tahdittamana, näitä lähialueitakin tullut kierreltyä Iitin Saukonkallion lisäksi, Korian Kallioniemeä, Marttilan Laurilan lavaa ja Vantaan Pavia. Kallioniemessä sai ihailla loistavia pyörötuolitanssijoita.
Toivottavasti vanhat silmät ovat väärässä, kun ne antavat sen kuvan, että täällä pääkaupunkiseudulla on selvästi huonompi tanssitaidon taso, kuin kaukana maakunnissa. Näin ei ollut mielestäni ennen. Olemmeko me täällä etelässä sammaloituneet, vai ovatko liika radiomusiikin kuuntelu ja kaljakuppilat vieneet tanssihalut ja -taidot mennessään. Tarttis varmaan ryhdistäytyä muidenkin kuin itseni. Kysymys näyttää olevan siis siitä, että pääkaupunkiseudulla tanssitarjonta on pienentynyt siinä määrin, että se on jo nyt vaikuttanut yleisen tanssitaidon tason alenemiseen. Onneksi nostomies Niska kohta nostaa kohta sitäkin.
Taivalkunnan Beat oli uskollinen nimelleen ja soitti biittiä ja vain biittiä; se mielikuva minulle jäi kahviosta päin katsottuna. Suosittelen lämpimästi tätä orkesteria niille, jotka beat musiikin mukaan haluavat tanssia.
Kotisivulle takaisin , .. Tanssi, lavatanssi, Jos tanssinet tangoa
Tanssinettiin lokakuun 2007 loppupuolelta
Tanssimusiikin tilasta Kaminiitto 2007-10-24 9:22 Jotta pääsen irti tuosta pulinapuolen johtotehtävistä, niin pitää siirtyä mieliharrastukseni pariin eli räksyttämään tanssimusiikkia ja sen tilaa sekä siinä sivussa tietysti aina pitää tölvästä vähän myös radiota.
Nykyisin on vallalla erilaisten perinteisten rytmien sekoittaminen keskenään, (fuusiot ) jotka luovat tyylittömyyttä ja lisäävät yleistä tietämättömyyttä rytmien alkuperäisistä kuvioista soittajien keskuudessa. Tanssijat tarvitsevat "askelmerkkeihinsä" tyylien sisältämät tarkat rytmikuviot ja ne on bändin heille tarjottava, että sitä voitaisiin tanssimusiikiksi kutsua. Suomeen on tullut vuosisadan aikana noin 100 erilaista tanssittavaa rytmiä ja kun siltä pohjalta peilaa nykyiseen musiikkitarjontaan, niin kovin kapealla tiellä ollaan.
Puhaltimien katastrofaalinen kato orkestereista on valtakunnallisesti todella hälyttävä. Puhaltimien opetusta kouluissa on vähennetty niiden vähäisen kysynnän vuoksi, vaikka opetusta pitäisi nimenomaan lisätä. Näin ollen ei ole esimerkiksi pystytty perustamaan musiikkileireille big-bandejä pasunisti- ja trumpetistipulan vuoksi. Jo esikoulusta alkanut nuorisolle suunnattu liian yksipuolinen rytmimusiikki tekee tehtävänsä ja ainoastaan kitarat, bassot, rummut ja "kiipparit" ovat suosiossa. Lapsille ei anneta valinnan mahdollisuutta erilaisten musiikkityylien suhteen.
YLEn tulisi toimenkuvansa mukaisesti lähettää Suomen kansalle monipuolista ja valistavaa "jokaiselle jotakin" ohjelmaa ja siis myös tanssittavaa musiikkia kaikkeen makuun. Jo kauan on ollut sääntönä YLE n musiikkitoimittajille että ennen 1964 levytettyjä iskelmiä ei saa soittaa, kuin erikoisohjelmissa. Tämä on johtanut siihen, että kuulumatta jää juuri se vanhempi Suomessa levytetty tanssimusiikki, johon esimerkiksi Olavi Virran, Malmsténien ja Godzinskyn tuotanto kuuluu, lukuisista muista nimekkäistä esittäjistä ja säveltäjistä puhumattakaan. Ammattitaitoisille musiikkitoimittajille tulisi antaa vapaat kädet koota Ylen valtavasta levystöstä erilaisia informoivasti juonnettuja musiikkiohjelmia musiikin eri alueilta.
Suomessa ei ole koskaan ollut ainuttakaan radio- eikä TV asemaa, joka lähettäisi tanssimusiikkiohjelmaa. On vallalla kummallinen käsitys, että nykyinen iskelmämusiikki olisi samaa kuin tanssimusiikki - ehkä vajaassa 10 %:ssa löytyy tanssittavia rytmejä.
**
Ilmoittaminen ja leimautuminen Kaminiitto 2007-10-25 11:46 Kosketinsoittaja 2007-10-24 15:57 Olemme huomanneet, että 'tavallisella' tanssipaikalla ei edes kannata kuuluttaa esim cha chaata. Suurin osa porukasta lipeää parketilta vaikka voisivat mennä vaihtoaskeleilla normaalisti.
Yllä oleva näkökulma on harvinaisen totta sekin, valitettavasti. Toiset ovat ottaneet sen riskin ja ilmoittavat, vaikka ovatkin saaneet lattariorkesterin haukkuma- / kunnianimen riippuen.. Viisaan nimeä ei saa teki miten päin tahansa, mutta siitä huolimatta "Tullaan, tullaan toimehen me tullaan.."
**'
Hidas lavafoksi vs. NCTS Kaminiitto 2007-10-23 8:32 Foksikettu 2007-10-23 7:36.. Minulle plues ja hidas lavafoksi eivät ole vaihtoehto. Tykkään pluusista ja tanssin sitä lähes joka tanssi-ilta, aina kun siihen sopivaa musiikkia tulee. Se soveltuu mielestäni puolihitaisiin, ei todella hitaisiin.
Muistan hämärästi kuulleeni, että "pluesi" on triolia eli Hopeinen kuu kuuluu samaan sarjaan. Kuten palstalla aiemmin on ollut puhetta, triolia taas voi myös mennä ihan mukavasti NCTS:na (Night Club Two Step).